Koiramerkin synty

Oli varhainen syyskuinen lauantaipäivä, kun olin bestmanin roolissa järjestemässä hääpaikkaa valmiiksi illan viettoon. Juhlapaikkana toimi pieni maalaiskartano hieman sivussa muusta asutuksesta, mutta kuitenkin pääkaupunkiseudun vilskeessä. Valmistelujen keskellä huomasimme iloksemme muun avustusporukan kanssa paikalla olevan koiran. Oletimme luonnollisesti, että se kuului paikan henkilökunnalle. Se seuraili sivusta touhujamme iloisen oloisena, olihan kaunis ulkoilusää.

Kiire vaihtui pian itse seremonioihin ja hääohjelmiin. Ihmisiä ja tapahtumaa oli paljon niin sisällä kuin ulkonakin. Alun seesteisyys vaihtui vähitellen äänekkääksi juhlasorinaksi ja iltakin alkoi jo hämärtää -- ilmakin kylmeni. Pimeälle oli vielä sovittu ilotulitus. Siitä vastaavana kävin henkilökunnan kanssa tulituksen kulkua läpi, kun kuulin jonkun kysyvän: "Entäs se koira?" Jäin ihmettelemään oliko koira vielä tässäkin vaiheessa täällä! Selvisi, ettei koiran omistaja ollut kukaan paikalla olevista.

Kun tässä vaiheessa jo hyvin hätääntyneen oloinen koira otettiin lähempään tarkasteluun, sen siisti olemus paljasti, että kyseessä ei ollut ainakaan kulkukoira. Se oli jonkun eksynyt perheenjäsen, joka oli koko päivän pyörinyt hääpaikalla. Tarjosimme ensimmäiseksi koiralle väliaikaisen rauhallisemman majapaikan, syötävää ja juotavaa. Se otti ne ilolla mutta vapisten vastaan. Koska kenellekään ei ollut kadonneisiin koiriin liittyvät käytännöt kovin selviä, päätimme soittaa virkavallalle.

Häät jatkuivat, mutta en voinut olla miettimättä koiraa. Tasaisin väliajoin kävin katsomassa koiran tilaa, joka ei ollut juuri muuttunut. Pelokkuudestaan huolimatta koira istui kiltisti vajan nurkassa vavisten. Se oli eksynyt omistajastaan, pyörinyt sadan ihmisen kaaoksessa koko päivän, kuunnellut metelöintiä ja kokenut vielä sen koirien pahimman kauhistuksen: ilotulituksen. Olin varma, että se kaipasi kotiin.

Meni tunteja ennen kuin poliisi kiireiltään viimein saapui. Olin helpottunut, mutta jäin miettimään. Mihin koira vielä yöksi päätyisi ja miten se aikanaan pääsisi takaisin kotiin. Monen muun asiaan osallistuneen mieltä se vaivasi. Perheen nuorimpien saattoi kuulla kyselevän vanhemmiltaan: "Pääsihän se koira kotiin, pääsihän?"

Häät olivat ja menivät ja palasimme arkeen. Teknisellä alalla työskentelevänä koiraepisodi jäi vaivaamaan. Voiko vielä 2013 olla näin vaikeaa saada kadonneita nelijalkaisia perheenjäseniämme takaisin kotiin? Taustatyön, ideoinnin ja lukuisien työtuntien jälkeen syntyi Koiramerkki. Sen idea on yksinkertaisuudessaan olla vastaavissa tilanteissa avuksi löytäjälle, viranomaisille sekä omistajalle. Meille yksikin eksyksissä oleva koira on liikaa.

» Koiramerkin perustajat